Kuvia jaksosta
1300-luku
Nyt puhumme keskeisestä teemasta koskien valdolaisten historiaa ja keskeisestä asiasta, jota voit heiltä oppia, nimittäin kestävyydestä. Valdolaisten historiaan liittyy keskeisesti kärsimys uskon tähden vuosisatoja jatkuneena hivutuksena. Kuten juutalaiset kärsivät kautta vuosisatain – niin valdolaisetkin ovat kantaneet katolisilla mailla dissidentin, toisinajattelijan viittaa ja joutuneet siitä kärsimään.
Raamatunpaikka
Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Niinkuin kirjoitettu on: “Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina.” Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Room. 8:35-39
Jakson hymni: “A te, Padre, levo il cuore”
Sävel: kalvinisti Loys Bourgeois, 1551, Sanat: E. Fiume (Ps. 25)
MITÄ VOIT OPPIA VALDOLAISILTA:
Valdolaiset kestivät pitämällä katseensa Jumalan valtakunnassa, tyytymällä tässä elämässä vähempään, olemalla tilannesopeutuvia, mikäli mahdollista väistämällä konflikteja, olemalla urhoollisia, valmiita kärsimäänkin, mutta samalla oli valmiutta käyttää paremmat ajat evankeliumin hyväksi.
Mietittävää tästä jaksosta:
- Kestäisimmekö me vainoja Jeesuksen tähden?
- Kristityn elämä on pitkänmatkan juoksua, ei pikajuoksua?
- Älä polta itseäsi hengellisestikään loppuun!
- Kestämmekö edes päivittäisiä hankaluuksia Kristus-mielialalla?